Vanhemmuus, olisiko lapseni erilainen jos olisin tehnyt toisin?
Mitä vanhemmuus on ja mihin vanhemmat vaikuttavat? vanhempien kuulee sanovan ”isäänsä on tullut” ” Mitä tein väärin?” jne…
Uskon että vanhempi saa mallin omalle vanhemmuudelleen kasvatuksestaan, jonka on itse saanut omilta vanhemmiltaan. Myös yhteisö ja kulttuuri vaikuttavat siihen, miten lapsiin ja lapsuuteen suhtaudutaan. Opimme oikean ja väärän vanhemmiltamme, mitä sitten kun ystäväsi on oppinut saman asian toisin.. vertaat omien vanhempien oppeja ja yhteiskunnan ja oman kulttuurisi arvoja. Kuuntelet ystäviäsi ja mietit mitä haluat omille lapsillesi opettaa. Meillä suomessa karkeasti hyvä perhe määritellään äiti, isä , 3 lasta, punainen tupa ja perunamaa. Töissä ollaan 8-16 ja ruoka on klo:17. Eihän se näin mene……..
Kuinka paljon on yksinhuoltajia, eronneita, leskiä, vuorotyötä tekeviä, uusioperheitä ja lapsettomia pariskuntia jotka toivovat saavansa oman lapsen. Toiset ovat valinneet polkunsa ja toiset ovat polullaan ilman omaa tahtoaan. Uskon silti jokaisen vanhemman kasvattavan lapsensa niin kuin itse näkee oikein. olit vanhempi 16vuotiaana tai 40vuotiaana niin kaikki mitä teet itse oikeaksi näkemällä tavalla, on oikein.
Tiedän mikä on oikein ja mikä väärin, mitä kaikkea yhteiskunta määrittelee. Yhdessä kulttuurissa sallitaan moniavioisuus, en sano onko se oikein vai väärin, mutta itse en sitä haluaisi itselleni. Jossakin avioliitot ovat sovittu jo lapsen ollessa pieniä, itsestäni se tuntuu vapauden riistämiseltä. En hyväksy tappamista, huumeita, varastelua ja valehtelua. Enkä puhu niistä nyt.
Puhun siitä minkä ikäiselle lapselle on hyvä laittaa korvakorut, minkäikäiselle lapselle pitäisi kertoa seksistä, minkäikäisenä lapsi pitäisi alkaa opettamaan olemaan itsenäinen ja missä määrin alastomuus ja seksuaalisuus on oikein tai minkä verran lapsen on hyvä pelata pelikonsoleilla.
Omat lapseni olivat alle kouluikäisiä erotessani heidän isästään. Tein vuorotyötä, yritin elättää perheeni ja opettaa lapseni yhteiskunta kelpoisiksi. Jos talossamme olisi ollut mies, lapseni ehkä siivoaisivat enemmän enkä minä kävelisi perässä siivoamassa, he ehkä pelaisivat vähemmän ja paljon muuta mihin minulla olisi ollut enemmän voimia jonkun jakaessa se kanssani. Nyt heitä katsellessani, olen tyytyväinen siihen mitä he ovat tänä päivänä. He eivät auo päätään minulle, huorittele, varasta ja mene iltaisin omilla teillään minun tietämättäni missä he ovat. Näitä tapahtuu kuitenkin ”täysissä” perheissäkin, yksinhuoltajia ja nuoria vain vahditaan enemmän.
Jossain vaiheessa olin todella loppu arjen pyörittämiseen. Lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen ja sanoi että jos en olisi yksinhuoltaja ei ilmoitusta tehtäisi… no jatkoa ei tullut lastensuojelussa, sillä he katsoivat kaiken olevan hyvin. Miksi yksinhuoltajan pitää pystyä kaikkeen tuplasti paremmin ja enemmän kuin kahden vanhemman yhdessä? Miksi ei riitä, että 1 vanhempi tekee saman kuin kaksi? vaan vaaditaan vielä enemmän.
Luin blogia nuoren äidin laitettua korvakorut pienelle lapselleen ja miten paljon kritiikkiä hän oli saanut. Olisiko 40v äiti tehdessään samoin saanut niin paljoa kritiikkiä? ja miksi ihmiset tuomitsevat sen olevan väärin? ei se ole lapselle haitaksi sen enempää kuin eduksikaan. Nuorella äidillä oli oma ajatus ja hän teki niinkuin itse katsoi oikeaksi tekevän. Sitä hän ei ollut oppinut omilta vanhemmiltaan eikä yhteiskunnalta. Kuitenkin hän tiesi ettei tämä ole väärin. Samaa opetan omille lapsilleni, kuuntele sydäntäsi ja järkeäsi. jos se tuntuu väärältä tai satuttaa se ei ole oikein. Puhuin aiemmin uusioperheistä ja ihmettelin miksi ei voida hyväksyä toisen lapsia jos ei pidetä toisesta vanhemmasta. ei se ole lapsen vika. Lapselle pitäisi opettaa enemän suvaitsevaisuutta ja että tunteita saa näyttää jo lapsena. Suomalaiset halaavat todella vähän, suomalainen mies ei itke ja naiset ovat heikkoja. Miksi me opetamme näin emmekä toisin?
Minä olen lapsilleni perustan opettanut, valintansa he tekevät kuitenkin itse. Molemmat lapseni ovat vielä alaikäisiä, eroa heillä on alle 2v. ja suurimman osan olen yksin heistä kasvattanut. Silti he ovat täysin omia persooniaan, erilaisia kuin minä, erilaisia toistensa kanssa vaikka kasvattaja on sama. Välillä mietinkin miten he voivat olla niin erilaisia 🙂 Tämä jo vastaa kysymykseen, olisiko lapseni erilainen jos olisin tehnyt toisin?
