järki vai tunteet? Ja mikä on se vahvin tunne?
Lomat loppui monta viikkoa sitten ja arki alkoi tänään lapsillakin. Kieltämättä olen nauttinut töihin paluusta. Säännöllisyyttä elämään:) eilen illalla mietiskelin ihmismieltä.
Milloin määrää järki ja milloin tunteet? pelkään hyönteisiä ja etenkin muurahaisia, niitä tavallisia pieniä sokerimuurahaisia mitkä ovat vaarattomia ja niin hermoja raastavia. En uskalla tappaa niitä, saati koskea ilman isoa kasaa paperia. silti rakastan kesää, nautin retkeilystä ja mökkeilystä. järki sanoo että niitä ei tarvitse pelätä. tietoisuus vaarattomuudesta ei auta. Tunteet voittavat kun muurahainen kävelee kädelläni niin itku meinaa tulla. Hullua! Kuitenkin kun pienen lapsen päässä on muurahainen tai hämähäkki, pysyn rauhallisen ja poistan sen sormilani. miten järki voittaa tällöin tunteet kun muulloin ei? Onko se vain se suojeluvaisto mikä vanhemmilla lapsiaan kohtaan on?
Entä suhteessa? Tunteet uskovat, luottavat ja rakastavat. Järki tuo epäilyksen ja silloin on tunteet kaaoksessa. jatkuvaa valtataistelua ja vuoristorataa. Ajatukset ovat tiedostettuja. Mieli tulee kokemuksen, kuuleman ja tiedon mukaan. Entäpä tunteet? eivätkö tunteetkin pohjaudu samoihin asioihin? Miksi silti mieli voi sanoa muuta kuin sydän? Mikä saa ihmisen toimimaan toisin ja tekemään toisin kuin aiemmin on uskonut. Mikä siis on ihmisen vahvin tunne?
Usko saattaa horjua kun alkaa miettimään mitä uskon nimissä tehdään tai luottamus petetään. Toivo hiipuu jatkuvien pettymyksien alle. Aina on toivoa.. Onko? rakkaus saattaa kuolla ja jos rakkaus satuttaa eikö kipu ole rakkautta vahvempi? vaikka kipukin lähtee aikanaan pois. Entäpä viha? vaikkakin viha laantuu niin kauan kun on olemassa anteeksiantoa, rakkautta ja joskus vihan vain unohtaa. Mikään näistä ei siis ole vahvin.. Jäljellä on kostonhalu ja pelko. pelkoa voi hallita niinkuin kerroin esimerkkinä hyönteiskammosta. Kuitenkin pelko saa uhraamaan rakkauden, intohimon ja kivun. Kostonhalu lietsoo ihmistä ja usein se tyydyttyy vasta kun kosto on saatu tehtyä ja joskus ei silloinkaan. Kostettu haluaa tasoihin hinnalla millä hyvänsä ja kostonkierre on valmis. Kosto tuhoaa ihmisen. Mikä saa minut miettimään tälläistä? Ehkä juuri se miten vahvasti rakkaus vie minua elämässäni eteenpäin muiden tunteiden yritäessä ohjata. Loppujen lopuksi vahvin taitaa olla rakkaus, se saa antamaan anteeksi, luottamaan, sattumaan, pelkäämään ja jopa kuolemaan.
Itselläni sydän on vahvempi. Joskus se on vahvuus ja joskus heikkous. Kun oppii käyttämään heikkouttaan oikein, muuttuu sekin vahvuudeksi. Vielä en sitä taitoa täysin osaa. Välillä haluaisin toisen ihmisen tekevän päätökset puolestani, tuntuu ettei itselläni ole voimia tai en vain tiedä minkä polun valitsisin. Ajattelin vuoristoratapäivien olevan ohi, ei ne ole. Ja en usko niiden koskaan täysin olevankaan ja oikeastaan en edes halua.
Pohtiessani uskottomuutta, moraalia, tunteita ja muita ajatuksia, keskityn töihin, lapsiin ja koiraan. Nautin kesän viimeisistä päivistä odottaen syksyn tuovan kauniiden värien mukana muutakin.
