<3
Mahdotonta! sanoi epäilys-Vaarallista! sanoi pelko. – Turhaa! sanoi järki. – Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän. ♥
järki vai tunteet? Ja mikä on se vahvin tunne?
Lomat loppui monta viikkoa sitten ja arki alkoi tänään lapsillakin. Kieltämättä olen nauttinut töihin paluusta. Säännöllisyyttä elämään:) eilen illalla mietiskelin ihmismieltä.
Milloin määrää järki ja milloin tunteet? pelkään hyönteisiä ja etenkin muurahaisia, niitä tavallisia pieniä sokerimuurahaisia mitkä ovat vaarattomia ja niin hermoja raastavia. En uskalla tappaa niitä, saati koskea ilman isoa kasaa paperia. silti rakastan kesää, nautin retkeilystä ja mökkeilystä. järki sanoo että niitä ei tarvitse pelätä. tietoisuus vaarattomuudesta ei auta. Tunteet voittavat kun muurahainen kävelee kädelläni niin itku meinaa tulla. Hullua! Kuitenkin kun pienen lapsen päässä on muurahainen tai hämähäkki, pysyn rauhallisen ja poistan sen sormilani. miten järki voittaa tällöin tunteet kun muulloin ei? Onko se vain se suojeluvaisto mikä vanhemmilla lapsiaan kohtaan on?
Entä suhteessa? Tunteet uskovat, luottavat ja rakastavat. Järki tuo epäilyksen ja silloin on tunteet kaaoksessa. jatkuvaa valtataistelua ja vuoristorataa. Ajatukset ovat tiedostettuja. Mieli tulee kokemuksen, kuuleman ja tiedon mukaan. Entäpä tunteet? eivätkö tunteetkin pohjaudu samoihin asioihin? Miksi silti mieli voi sanoa muuta kuin sydän? Mikä saa ihmisen toimimaan toisin ja tekemään toisin kuin aiemmin on uskonut. Mikä siis on ihmisen vahvin tunne?
Usko saattaa horjua kun alkaa miettimään mitä uskon nimissä tehdään tai luottamus petetään. Toivo hiipuu jatkuvien pettymyksien alle. Aina on toivoa.. Onko? rakkaus saattaa kuolla ja jos rakkaus satuttaa eikö kipu ole rakkautta vahvempi? vaikka kipukin lähtee aikanaan pois. Entäpä viha? vaikkakin viha laantuu niin kauan kun on olemassa anteeksiantoa, rakkautta ja joskus vihan vain unohtaa. Mikään näistä ei siis ole vahvin.. Jäljellä on kostonhalu ja pelko. pelkoa voi hallita niinkuin kerroin esimerkkinä hyönteiskammosta. Kuitenkin pelko saa uhraamaan rakkauden, intohimon ja kivun. Kostonhalu lietsoo ihmistä ja usein se tyydyttyy vasta kun kosto on saatu tehtyä ja joskus ei silloinkaan. Kostettu haluaa tasoihin hinnalla millä hyvänsä ja kostonkierre on valmis. Kosto tuhoaa ihmisen. Mikä saa minut miettimään tälläistä? Ehkä juuri se miten vahvasti rakkaus vie minua elämässäni eteenpäin muiden tunteiden yritäessä ohjata. Loppujen lopuksi vahvin taitaa olla rakkaus, se saa antamaan anteeksi, luottamaan, sattumaan, pelkäämään ja jopa kuolemaan.
Itselläni sydän on vahvempi. Joskus se on vahvuus ja joskus heikkous. Kun oppii käyttämään heikkouttaan oikein, muuttuu sekin vahvuudeksi. Vielä en sitä taitoa täysin osaa. Välillä haluaisin toisen ihmisen tekevän päätökset puolestani, tuntuu ettei itselläni ole voimia tai en vain tiedä minkä polun valitsisin. Ajattelin vuoristoratapäivien olevan ohi, ei ne ole. Ja en usko niiden koskaan täysin olevankaan ja oikeastaan en edes halua.
Pohtiessani uskottomuutta, moraalia, tunteita ja muita ajatuksia, keskityn töihin, lapsiin ja koiraan. Nautin kesän viimeisistä päivistä odottaen syksyn tuovan kauniiden värien mukana muutakin.
Avainsanat: vahvin tunne
Vanhemmuus, olisiko lapseni erilainen jos olisin tehnyt toisin?
Mitä vanhemmuus on ja mihin vanhemmat vaikuttavat? vanhempien kuulee sanovan ”isäänsä on tullut” ” Mitä tein väärin?” jne…
Uskon että vanhempi saa mallin omalle vanhemmuudelleen kasvatuksestaan, jonka on itse saanut omilta vanhemmiltaan. Myös yhteisö ja kulttuuri vaikuttavat siihen, miten lapsiin ja lapsuuteen suhtaudutaan. Opimme oikean ja väärän vanhemmiltamme, mitä sitten kun ystäväsi on oppinut saman asian toisin.. vertaat omien vanhempien oppeja ja yhteiskunnan ja oman kulttuurisi arvoja. Kuuntelet ystäviäsi ja mietit mitä haluat omille lapsillesi opettaa. Meillä suomessa karkeasti hyvä perhe määritellään äiti, isä , 3 lasta, punainen tupa ja perunamaa. Töissä ollaan 8-16 ja ruoka on klo:17. Eihän se näin mene……..
Kuinka paljon on yksinhuoltajia, eronneita, leskiä, vuorotyötä tekeviä, uusioperheitä ja lapsettomia pariskuntia jotka toivovat saavansa oman lapsen. Toiset ovat valinneet polkunsa ja toiset ovat polullaan ilman omaa tahtoaan. Uskon silti jokaisen vanhemman kasvattavan lapsensa niin kuin itse näkee oikein. olit vanhempi 16vuotiaana tai 40vuotiaana niin kaikki mitä teet itse oikeaksi näkemällä tavalla, on oikein.
Tiedän mikä on oikein ja mikä väärin, mitä kaikkea yhteiskunta määrittelee. Yhdessä kulttuurissa sallitaan moniavioisuus, en sano onko se oikein vai väärin, mutta itse en sitä haluaisi itselleni. Jossakin avioliitot ovat sovittu jo lapsen ollessa pieniä, itsestäni se tuntuu vapauden riistämiseltä. En hyväksy tappamista, huumeita, varastelua ja valehtelua. Enkä puhu niistä nyt.
Puhun siitä minkä ikäiselle lapselle on hyvä laittaa korvakorut, minkäikäiselle lapselle pitäisi kertoa seksistä, minkäikäisenä lapsi pitäisi alkaa opettamaan olemaan itsenäinen ja missä määrin alastomuus ja seksuaalisuus on oikein tai minkä verran lapsen on hyvä pelata pelikonsoleilla.
Omat lapseni olivat alle kouluikäisiä erotessani heidän isästään. Tein vuorotyötä, yritin elättää perheeni ja opettaa lapseni yhteiskunta kelpoisiksi. Jos talossamme olisi ollut mies, lapseni ehkä siivoaisivat enemmän enkä minä kävelisi perässä siivoamassa, he ehkä pelaisivat vähemmän ja paljon muuta mihin minulla olisi ollut enemmän voimia jonkun jakaessa se kanssani. Nyt heitä katsellessani, olen tyytyväinen siihen mitä he ovat tänä päivänä. He eivät auo päätään minulle, huorittele, varasta ja mene iltaisin omilla teillään minun tietämättäni missä he ovat. Näitä tapahtuu kuitenkin ”täysissä” perheissäkin, yksinhuoltajia ja nuoria vain vahditaan enemmän.
Jossain vaiheessa olin todella loppu arjen pyörittämiseen. Lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen ja sanoi että jos en olisi yksinhuoltaja ei ilmoitusta tehtäisi… no jatkoa ei tullut lastensuojelussa, sillä he katsoivat kaiken olevan hyvin. Miksi yksinhuoltajan pitää pystyä kaikkeen tuplasti paremmin ja enemmän kuin kahden vanhemman yhdessä? Miksi ei riitä, että 1 vanhempi tekee saman kuin kaksi? vaan vaaditaan vielä enemmän.
Luin blogia nuoren äidin laitettua korvakorut pienelle lapselleen ja miten paljon kritiikkiä hän oli saanut. Olisiko 40v äiti tehdessään samoin saanut niin paljoa kritiikkiä? ja miksi ihmiset tuomitsevat sen olevan väärin? ei se ole lapselle haitaksi sen enempää kuin eduksikaan. Nuorella äidillä oli oma ajatus ja hän teki niinkuin itse katsoi oikeaksi tekevän. Sitä hän ei ollut oppinut omilta vanhemmiltaan eikä yhteiskunnalta. Kuitenkin hän tiesi ettei tämä ole väärin. Samaa opetan omille lapsilleni, kuuntele sydäntäsi ja järkeäsi. jos se tuntuu väärältä tai satuttaa se ei ole oikein. Puhuin aiemmin uusioperheistä ja ihmettelin miksi ei voida hyväksyä toisen lapsia jos ei pidetä toisesta vanhemmasta. ei se ole lapsen vika. Lapselle pitäisi opettaa enemän suvaitsevaisuutta ja että tunteita saa näyttää jo lapsena. Suomalaiset halaavat todella vähän, suomalainen mies ei itke ja naiset ovat heikkoja. Miksi me opetamme näin emmekä toisin?
Minä olen lapsilleni perustan opettanut, valintansa he tekevät kuitenkin itse. Molemmat lapseni ovat vielä alaikäisiä, eroa heillä on alle 2v. ja suurimman osan olen yksin heistä kasvattanut. Silti he ovat täysin omia persooniaan, erilaisia kuin minä, erilaisia toistensa kanssa vaikka kasvattaja on sama. Välillä mietinkin miten he voivat olla niin erilaisia 🙂 Tämä jo vastaa kysymykseen, olisiko lapseni erilainen jos olisin tehnyt toisin?
Nuorten pukeutuminen ja tasa-arvo
Eilen istuessani sairaalassa luin lehdestä artikkelia nuorten tyttöjen pukeutumisesta. En muista mikä lehti oli kyseessä mutta ajatuksia tämä herätti. Nuoria varoitetaan ja kehotetaan siinä missä vanhempiakin naisia olla iltaisin liikkumatta yksin pimeillä paikoilla. vanhemmat varoittavat, samoin virkavalta. Jos nuori tai vanhempi nainen pukeutuu toppiin ja minihameeseen on vastuu naisella. Mikä yhteiskuntaa vaivaa?? eihän syy ole naisen saati vastuu. Vastuu peniksestään ja haluistaan on miehellä.
Pienestä pitäen tyttöjä arvostellaan ja haukutaan heidän paljastavasta pukeutumisestaan, varoitetaan liikkumasta iltaisin yksin. Pojat saavat olla ilman paitaa ja se on täysin normaalia. Poikien ei kuulu itkeä, eikä valittaa. pojista kasvaa miehiä ja miehet ovat vahvoja. Lapsille iskostetaan pienestä pitäen päähän , tytöt ovat heikkoja, hauraita ja saaliseläimiä, mies on saalistaja ja on oikeutettua jos nainen pukeutumisellaan provosoi miten mies reagoi.
Mitä jos men opettaisimme tuleville sukupolvillemme sen, että myös mies saa itkeä. Itkeminen ei tee ihmisestä heikkoa, jos opettaisimme ihmisarvon ja se mitä nyt kutsumme tasa-arvoksi oikeuttaa myös naisia pukeutumaan yhtä paljastavasti kuin miehet ja liikkumaan mihin aikaan vain yksinään, samoin kuin miehet. Muuttuisiko maailma silloin? Media huokuu vähäpukeisia, laihoja kauniita naisia, nuoria tyttöjä painostetaan olemaan kuin he ja samalla heitä syyllistetään provosoinnista….
helsingissä talvipakkasella niin nuoret kuin vanhat useimmiten kävelevät ilman pipoja ja lapasia, sateella ei kehdata kumisaappaita pitää. Ei tarvitse kuin mennä pohoiseen niin suurimmalla osalla on pipot, lapaset ja kumisaappaat. he ovat tottuneet tähän, kun kaikilla on näin, niin muut seuraavat. Eikö silloin voi ajatella että vähäinen pukeutuminenkin johtuu yhteiskunnasta ja siitä mitä me vanhemmat opetamme nuorille. Millaisen esimerkin heille anamme.
Tekstinäyte:Kun kävelee kaupungilla, katsoo MTV:tä tai ykköskanavan viihdeohjelmia taikka selailee naistenlehtiä, silmiin pistää räjähdysmäisesti yleistynyt, oikein tyylikäs nuorten tyttöjen narttulook. Se on yksi tapa pyytää anteeksi, rauhoittaa miehiä. ”Katso miten kiltti olen; olen itsenäinen, sivistynyt ja älykäs, mutta pyrin edelleen vain miellyttämään sinua”, stringeissä pyörivät kakarat näyttävät toitottavan. ”Voisin elää toisin, mutta haluan elää vieraantumiseni siten että käytän kaikkein tehokkaimpia viettelystrategioita.”Naiset vähättelevät itseään luonnostaan, kätkevät saavutuksensa, asettuvat vanhaan viettelijättä- ren rooliinsa näyttävästi koska tietävät pohjimmiltaan vain esittävänsä roolia. Perinteistä miehistä valtaa tavoitellessaan naiset kuitenkin pelkäävät rangaistusta. Häkistä ulos pyrkijöitä on aina rangaistu kovalla kädellä.
Kyse ei ole niinkään siitä, että ajattelisimme olevamme alempiarvoisia. Vaikka meitä on hallittu väkivalloin, menneisyys on osoittanut, että miehet eivät ole luonnostaan ylempiarvoisia saati erilaisia kuin naiset. Meihin on vain iskostunut ajatus, että itsenäisyys on meille turmiollista.
Alkuteos: King Kong ThéorieSuomentaja:Lotta ToivanenISBN:978-952-471-972-8Sidosasu:nidottuSivumäärä:155Ilm.:1/2008
Avainsanat: provosointi, pukeutuminen, sukupolvi, tasa-arvo, tytöt
